Eroja Suomen ja Argentiinan välillä on paljon. Ruoka on erilaista ja myöskin epäterveellisempää kuin Suomessa. Lihaa syödään lähestulkoon joka päivä eikä täällä oikeastaan tunneta sanaa salaatti. Itse en lihoista kauheasti välitä, mutta muusta ruuasta pidän paljon. Uusin rakkauteni kohde on empanadas, jotka ovat siis piirakoita erilaisilla täytteillä. Jälkiruokapuolella mainittavaksi nousee Dulce de Leche, joka on Nutellan tapaista levitettä, mutta paljon makemapaa. Sitä löytyy jokaisesta talosta monta purkkia. Ja sitten on tietenkin mate. Mate on maan jonkinlainen kansallisjuoma. Mate on tietyn kasvin lehdistä jauhettua murskaa. Murska laitetaan matekuppiin ja sen päälle kaadetaan kuumaa vettä tai mehua. Mehuversio on nimeltään terere, ja sitä juodaan kesäisin. Itse en pidä matesta, mutta tererestä kylläkin. Täällä matea juodaan kaikkialla; perheen, sukulaisten, vieraiden ja kavereiden kanssa, jopa koulussa ja töissä. Matekuppi kiertää ympyrää, kaikki siis juovat samasta kupista. Ruuasta vielä sen verran, että se syödään paljon myöhemmin, kuin Suomessa. Suomessa olisin jo nukkumassa, kun täällä vasta aloitetaan syömistä. Usein myöskin isovanhemmat, sedät, tädit, serkut ja muut sukulaiset tulevat syömään. Ensimmäisinä päivinä taloomme tuli kaiken maailman sukulaisia ovista ja ikkunoista ja olin aivan sekaisin kuka oli kukin, mutta nyt onneksi tunnen kaikki.
Kaupunkini Trenque Lauquen on aivan ihana! Se on suurinpiirtein samankokoinen kuin Salo, mutta asukkaita on vähemmän. Kaupungissa on paljon puistoja, joista suurin sijaitsee ison järven ympärillä. Täällä on myöskin todella helppoa suunnistaa, sillä tiet ovat suoria ja kaikki risteykset ovat nelisuuntaisia. Tästä huolimatta olen onnistunut eksymään, mutta perille on aina lopulta löydetty. Kaikista eniten tässä kaupungissa pidän taloista. Osa on ränsistyneitä, osa taas todella ylellisiä, mutta talojen värit ovat ihania. On pinkkejä, liiloja, vihreitä, turkooseja, kirkkaanpunaisia ja oransseja taloja. Huonointa Trenquessa ovat katukoirat. Ne ovat kertyneet ongelmaksi asti. Kaduilla elää satoja koiria ja aina välillä sattuu kolareita autojen kanssa, jolloin kaduilla makaa raatoja.
Koulu on todella erilaista Suomeen verrattuna. Koulutuksen taso on paljon alhaisempi, mutta Latinalaisen Amerikan parhaimmistoa.Itse käyn kaupungin ainoaa yksityistä koulua ja siellä opetus on tasokkaampaa kuin muissa kouluissa. Tunneilla on tosi kova meteli ja opettajilla ei juurikaan ole valtaa oppilaisiin. Osa opettajista on todella tiukkoja, jolloin oppilaat myöskin ovat hiljaa, mutta suurin osa opettajista eivät puutu meteliin, musiikin kuunteluun tai maten juomiseen tunneilla. Luokkani on todella mukava ja suurin osa kavereistani ovat kanssani samalla luokalla. Täällä voi valita joko sosiaali-tai luonnontiedeluokan. Itse käyn luonnontiedeluokkaa. Koulussa ei ole lounasta, vaan eväät tuodaan kotoa tai ostetaan koulun kioskista. Koulupäivät alkavat klo 7 aamulla ja päättyät joko 12.30 tai 13.30. Liikuntatunnit ovat siestan jälkeen, yleensä kello 17. Joulukuussa alkaa kesäloma ja sen jälkeen minulla ja kavereillani alkaa koulun viimeinen vuosi ja saamme muiden koulupuvuista eroavat hupparit.Koulussani koulupuku on tummansininen. Lökärit ja huppari eivät ollet sellainen koulupuku, mitä odotin, mutta ainakin ovat mukavat päällä!
Kaikista suurin ja myöskin mukavin ero Suomeen nähden on la gente eli ihmiset. Täällä ihmiset ovat niin paljon avoimempia ja iloisempia. Ensimmäisenä koulupäivänäni kaikki halusivat ottaa kanssani kuvan ja kysyä tuhat kysymystä. Tätä ei Suomen kouluissa tapahtuisi ikinä. Perhe ja ystävät ovat todella tärkeitä ja se myöskin näkyy. Kavereiden kanssa tavataan päivittäin ja sukulaisten kanssa syödään vähintään kerran viikossa.
Kielitaitoni on kehittynyt todella paljon, enemmän kuin olisin tässä ajassa uskonut. Alussa olin niin epätoivoinen, sillä en ymmärtänyt lähes mitään ja hostsiskoni piti kääntää kaikki englanniksi. Nyt kuitenkin ymmärrän lähes kaiken mitä minulle sanotaan, kunhan se sanotaan tarpeeksi hitaasti. Pystyn myöskin kommunikoimaan hyvin, mutta muuten oma puhuminen on vielä heikkoa. Muut vaihtarit puhuvat kaikki hyvää espanjaa ja on välillä todella tylsää olla se ainoa, joka ei osaa puhua kunnolla.
Seuraavaksi onkin kuvien vuoro:
rakas koiramme Babbo <3
yksi kaupungin puistoista
La Platan retkeltä; yksi Argentiinan suurimmista kirkoista
mate
minä, sveitsiläinen vaihari Emma, äitini Ceci sekä siskoni Annita ja Sibi
edellämainittujen lisäksi myös veljeni Thiago, joka on parhaillaan itse vaihdossa Slovakiassa
kavereita
ja lisää kavereita
Trenquen vaihtarit; Marcel (USA), Meilyna (Ranska), Emma (Sveitsi), minä ja Max (Saksa)
koulupuvut ja kaverit
kavereita ja ruokaa
Tässä kuulumiseni tällä kertaa, lisää tarinota ja kuvia luvassa kuukauden päästä!
