Iloista arkea

Terveisiä taas sinne koti-Suomeen! Kaikki on todella hyvin ja elämä hymyilee. Täällä alkaa pikkuhiljaa kevät kääntyä kesäksi ja se näkyy kyllä lämpötilan kohenemisella, parhaillaankin täällä on 26 astetta. Kovin mietin miten aion pärjätä keskikesällä, jolloin voi olla 38 astettakin lämpöä, kun läkähdyn jo nyt!

Mitään erikoisempaa ei tämän kuukauden aikana ole tapahtunut, normaalia elämää eli koulunkäyntiä (olen alkanut tekemään jo muistiinpanoja!), espanjantunteja, tanssia, kavereiden ja sukulaisten kanssa oleskelua ja juhlia. Syyskuun 20. päivä oli Fiesta de la Primavera eli kevään juhla, jota juhlistettiin nuorten kesken isoilla juhlilla discossa. Seuraava päivä oli vapaa koulusta, jolloin mentiin kaupungin suurimpaan puistoon nauttimaan auringosta ja juomaan matea kavereiden ja perheen kanssa. Tähän kuukauteen on myös mahtunut yksi La Platan reissu. Vanhin host-siskoni siis opiskelee siellä ja kävimme vierailulla. La Plata on aivan Buenos Airesin vieressä, joten olimme siellä shoppailemassa ja katselemassa hieman ison kaupungin tunnelmaa.

Syyskuun lopussa meillä oli "tervetuliasleiri" Olavarríassa kaikkien vaihtareiden kesken, jotka kuuluvat Buenos Airesin provinssiin. Meitä oli yhteensä 47 ja mukana oli myös toinen suomalainen tyttö. Oli tosi outoa puhua suomea oikean ihmisen kanssa, eikä vain kännykän välityksellä! Leirillä meillä oli paljon aktiviteetteja, kuten jousiammuntaa ja kiipeilyä. Sää tosi oli sateinen koko viikonlopun ajan, joka hieman rajoitti toimintaa. Muut vaihtarit olivat todella mukavia ja oli kiva kuulla toisten elämästä ja kokemuksista Argentiinassa.

Nyt kun elämä on normalisoitunut, on tietyt asiat ja tavat alkanut häiritsemään. Eniten minua ehkä häiritsee se, että ihmiset ovat aina myöhässä. Jos sovimme, että tapaamme kello 4, ihmisiä alkaa tulla paikalle suurinpiirtein kello 5. Tiedän, että tämä on kulttuuri, mutta itseni on todella vaikea pidätellä lähtöäni ja olenkin siis kaikialla ensimmäisenä. Kerran saavuin espanjantunnille 5 min etuajassa ja opettajani oli vielä päiväunilla (tunnit ovat siis hänen talossaan). Siinä sitten odottelin kolmen kissan kanssa portailla:) Myöskin ikävä Suomeen on hieman suurempi kuin alussa. Ikävä on tietenkin perhettä ja kavereita, mutta eniten kaipaan kuitenkin maitoa. Myöskin ruisleipä, juusto, maksalaatikko ja kurkku kuuluvat listalle. Perheeni ei täällä syö lähes ollenkaan vihanneksia tai hedelmiä, joten aina kun menen mukaan kauppaan ostoskärryistä yllättäen löytyykin monta eri sorttia hedelmiä, joita sitten syön yksikseni.

Enempää asiaa minulla ei oikeastaan ole, joten seuraavaksi taas kuvien vuoro:

Olavarrían leiri

Trenquen vaihtarit

hyvää ja halpaa jätskiä

Valentina <3

x2

...ja paljon naurua!