Feliz Navidad!

Jouluaatto alkaa olla nyt lopuillaan. Olo on haikea, mutta onnellinen. Joulunaika oli minulle vaikeaa, ikävä oli perheen ja ystävien lisäksi myös itse juhlaa. Näin jouluihmiselle oli tietenkin pettymys, kun juhlaa ei vietetty läheskään yhtä paljon kuin Suomessa. Jouluvalmistelut aloitettiin vasta muutama päivä ennen aattoa. Joulufiiliskään ei ihan helposti löytynyt uima-altaan ääreltä. Aina kun ikävä iski,  muistutin kuitenkin itselleni, että tämä on vain yksi erilainen joulu, vuoden jälkeen vietän lukemattomia jouluja Suomessa.

Vietimme joulun hostäitini kanssa pääkaupungissa Buenos Airesissa. Aluksi asustimme isovanhempien luona keskustassa. Loppuajaksi muutimme keskustan ulkopuolelle hostäitini siskon luokse. Vilskettä riitti, sillä paikalla oli kaiken maailman tätien ja setien lisäksi lastenlapsiakin jopa 8! Aaton aamu kuitenkin alkoi minulla rauhallisesti katsoen klassista Lumiukkoa. Päivällä tutustuimme hostäitini kanssa Tigre-nimiseen alueeseen, joka on tunnettu monista joistaan ja veneistään. Kävimmekin pienellä veneristeilyllä. Illalla sitten syötiin koko porukalla. Ruokaa oli paljon, mutta kaikki kyllä katosi! Tarjolla oli monia erilaisia lihoja, perunasalaattia, kasviksia ja salaatteja. Jälkiruuaksi oli hedelmäsalaattia, suklaata ja leipomiani korvapuusteja. Ruuan jälkeen alkoikin pienemmillä suuri pukin odotus. Kyllä se pukki sieltä viimein tuli! 

Kaverini Trenque Lauquenissa jatkoivat joulunviettoa vielä menemällä discoon, joka on hyvin yleistä koko Argentiinassa nuorten keskuudessa. Myöskin uusivuosi vietetään näin. Meille uutenavuotena tutut raketit kuuluivat täällä myöskin jouluun, ja niitä ammuttiinkin oikein antaumuksella. Sääliksi kävi kaikkia koiria. 

Vaikka joulu olikin hieman vaikea, en vaihtaisi sitä pois. Oli hienoa päästä kokemaan, miten juhlaa vietetään muualla. 

Viaje al Sur

Hei! Täällä kirjoittelee erittäin väsynyt, mutta onnellinen tyttö. Palasin juuri kotiin Etelä-Argentiinan leiriltä ja univelkaa löytyy useamman päivän takaa. Leirillä oli kanssani piirini muita vaihtareita, yhteensä 30 kappaletta. Uusia kavereita on siis tehty upeiden maisemien katselun ja espanjan opiskelun lomassa.

Tässä on leirin sisältö päiväohjelman ja kuvien avulla:

22.11. Buenos Aires
Yöllisen bussimatkan jälkeen saavuimme pääkaupunkiin ja tutustuimme siihen aurinkoisen kelin kera. Myöhemmin illalla lensimme etelään Ushuaiaan. Ushuaia on maailman eteläisin kaupunki, minkä takia sen lempinimi onkin "fin del mundo" eli maailman loppu. Perillä meitä odotti muiden mielestä todella kylmä ja tuulinen ilma, itse nautin kovin hetkellisestä viilennyksestä. Illalla vierailimme vielä kuuluisassa vankilassa, jossa aikoinaan istui tuomiotaan 600 argentiinalaista ja ulkolaista vankia.

Buenos Aires

kaikki mukana olleet vaihtarit

23.11. Parque Nacional Tierra del Fuego
Tutustuimme kansallispuistoon kävellen. Puiston kasvisto ja ilma muistutti paljon Lappia kesällä. Maisemat olivat hienot taustalla näkyvien vuorten ansiosta. Päivällä kävimme Ushuaian keskustassa ja illalla vielä veneristeilyllä, jossa näimme merileijonia ja pingviinejä.

kansallispuiston maisemia

24.11. ja 25.11.

Nämä kaksi päivää kuluivat lähestulkoon kokonaan bussissa matkatessa. Ajan tappamiseksi nukuimme paljon, kuuntelimme musiikkia, juttelimme ja pelasimme korteilla. Tällä matkalla opin pelaamaan Argentiinan suosituinta ja myöskin erittäin haastavaa korttipeliä Trucoa! Jouduimme matkaamaan bussin kanssa Chilen kautta, mistä koitui paljon odottelua ja paperitöitä rajavartioasemilla.

26.11. Calafate

Vietimme leirin urheillullisimman päivän Calafaten Fizt Roy- vuorella, jonka huipulle siis kiipesimme. Kaikki pukeutuivat hyvin lämpimästi, koska keli oli todella kylmä aamulla, mutta loppujen lopuksi olisi ollutkin shortsikeli... Maisemat huipulla olivat aivan upeat ja hienoja kuvia tulikin monta.

Emma <3

27.11. Calafate

Tämä päivä oli leirin upein. Pääsimme kävelemään jäätikön päällä, joka oli aivan ainutlaatuinen kokemus. En ole varmasti koskaan nähnyt niin upeita maisemia! Annetaankin siis kuvien puhua puolestaan:

28.11. ja 29.11.

Myöskin nämä päivät kuluivat pitkälti matkatessa, eli siis lisää korttipelejä ja nukkumista :)

30.11. Punta Tombo

Vuorossa oli pingviinien kanssa kävelyä. Pääsimme siis kävelemään keskellä pingviinien elinaluetta ja näimme niitä aivan muutaman metrin päästä. Saimme hienoja kuvia ja oli kyllä kerrassaan upea päivä! Leirin viimeinen päivä päättyi vielä discoon.

pingviinien seassa elää muitakin eläimiä, myös laamoja

1.12. ja 2.12.

Kotimatkan varrella pysähdyimme Puerto Madrynin kaupunkiin katsomaan rantaelämää.

Tanskalainen Julie

<3

Meilyna ja Emma

Leiri oli unohtumaton ja onneksi pääsee saman ryhmän kanssa vielä kahdelle muulle reisulle ensi vuonna!

Iloista arkea

Terveisiä taas sinne koti-Suomeen! Kaikki on todella hyvin ja elämä hymyilee. Täällä alkaa pikkuhiljaa kevät kääntyä kesäksi ja se näkyy kyllä lämpötilan kohenemisella, parhaillaankin täällä on 26 astetta. Kovin mietin miten aion pärjätä keskikesällä, jolloin voi olla 38 astettakin lämpöä, kun läkähdyn jo nyt!

Mitään erikoisempaa ei tämän kuukauden aikana ole tapahtunut, normaalia elämää eli koulunkäyntiä (olen alkanut tekemään jo muistiinpanoja!), espanjantunteja, tanssia, kavereiden ja sukulaisten kanssa oleskelua ja juhlia. Syyskuun 20. päivä oli Fiesta de la Primavera eli kevään juhla, jota juhlistettiin nuorten kesken isoilla juhlilla discossa. Seuraava päivä oli vapaa koulusta, jolloin mentiin kaupungin suurimpaan puistoon nauttimaan auringosta ja juomaan matea kavereiden ja perheen kanssa. Tähän kuukauteen on myös mahtunut yksi La Platan reissu. Vanhin host-siskoni siis opiskelee siellä ja kävimme vierailulla. La Plata on aivan Buenos Airesin vieressä, joten olimme siellä shoppailemassa ja katselemassa hieman ison kaupungin tunnelmaa.

Syyskuun lopussa meillä oli "tervetuliasleiri" Olavarríassa kaikkien vaihtareiden kesken, jotka kuuluvat Buenos Airesin provinssiin. Meitä oli yhteensä 47 ja mukana oli myös toinen suomalainen tyttö. Oli tosi outoa puhua suomea oikean ihmisen kanssa, eikä vain kännykän välityksellä! Leirillä meillä oli paljon aktiviteetteja, kuten jousiammuntaa ja kiipeilyä. Sää tosi oli sateinen koko viikonlopun ajan, joka hieman rajoitti toimintaa. Muut vaihtarit olivat todella mukavia ja oli kiva kuulla toisten elämästä ja kokemuksista Argentiinassa.

Nyt kun elämä on normalisoitunut, on tietyt asiat ja tavat alkanut häiritsemään. Eniten minua ehkä häiritsee se, että ihmiset ovat aina myöhässä. Jos sovimme, että tapaamme kello 4, ihmisiä alkaa tulla paikalle suurinpiirtein kello 5. Tiedän, että tämä on kulttuuri, mutta itseni on todella vaikea pidätellä lähtöäni ja olenkin siis kaikialla ensimmäisenä. Kerran saavuin espanjantunnille 5 min etuajassa ja opettajani oli vielä päiväunilla (tunnit ovat siis hänen talossaan). Siinä sitten odottelin kolmen kissan kanssa portailla:) Myöskin ikävä Suomeen on hieman suurempi kuin alussa. Ikävä on tietenkin perhettä ja kavereita, mutta eniten kaipaan kuitenkin maitoa. Myöskin ruisleipä, juusto, maksalaatikko ja kurkku kuuluvat listalle. Perheeni ei täällä syö lähes ollenkaan vihanneksia tai hedelmiä, joten aina kun menen mukaan kauppaan ostoskärryistä yllättäen löytyykin monta eri sorttia hedelmiä, joita sitten syön yksikseni.

Enempää asiaa minulla ei oikeastaan ole, joten seuraavaksi taas kuvien vuoro:

Olavarrían leiri

Trenquen vaihtarit

hyvää ja halpaa jätskiä

Valentina <3

x2

...ja paljon naurua!

Ensimmäinen kuukauteni Argentiinassa

Pian on kulunut kuukausi vaihtovuodestani, enkä voi ymmärtää, miten nopeasti aika on täällä kulunut! Ensimmäiset pari viikkoa menivät uusiin tapoihin ja ihmisiin tutustuessa, mutta sitten päästiin normaaliin arkeen, josta todella pidän!

Eroja Suomen ja Argentiinan välillä on paljon. Ruoka on erilaista ja myöskin epäterveellisempää kuin Suomessa. Lihaa syödään lähestulkoon joka päivä eikä täällä oikeastaan tunneta sanaa salaatti. Itse en lihoista kauheasti välitä, mutta muusta ruuasta pidän paljon. Uusin rakkauteni kohde on empanadas, jotka ovat siis piirakoita erilaisilla täytteillä. Jälkiruokapuolella mainittavaksi nousee Dulce de Leche, joka on Nutellan tapaista levitettä, mutta paljon makemapaa. Sitä löytyy jokaisesta talosta monta purkkia. Ja sitten on tietenkin mate. Mate on maan jonkinlainen kansallisjuoma. Mate on tietyn kasvin lehdistä jauhettua murskaa. Murska laitetaan matekuppiin ja sen päälle kaadetaan kuumaa vettä tai mehua. Mehuversio on nimeltään terere, ja sitä juodaan kesäisin. Itse en pidä matesta, mutta tererestä kylläkin. Täällä matea juodaan kaikkialla; perheen, sukulaisten, vieraiden ja kavereiden kanssa, jopa koulussa ja töissä. Matekuppi kiertää ympyrää, kaikki siis juovat samasta kupista. Ruuasta vielä sen verran, että se syödään paljon myöhemmin, kuin Suomessa. Suomessa olisin jo nukkumassa, kun täällä vasta aloitetaan syömistä. Usein myöskin isovanhemmat, sedät, tädit, serkut ja muut sukulaiset tulevat syömään. Ensimmäisinä päivinä taloomme tuli kaiken maailman sukulaisia ovista ja ikkunoista ja olin aivan sekaisin kuka oli kukin, mutta nyt onneksi tunnen kaikki.

Kaupunkini Trenque Lauquen on aivan ihana! Se on suurinpiirtein samankokoinen kuin Salo, mutta asukkaita on vähemmän. Kaupungissa on paljon puistoja, joista suurin sijaitsee ison järven ympärillä. Täällä on myöskin todella helppoa suunnistaa, sillä tiet ovat suoria ja kaikki risteykset ovat nelisuuntaisia. Tästä huolimatta olen onnistunut eksymään, mutta perille on aina lopulta löydetty. Kaikista eniten tässä kaupungissa pidän taloista. Osa on ränsistyneitä, osa taas todella ylellisiä, mutta talojen värit ovat ihania. On pinkkejä, liiloja, vihreitä, turkooseja, kirkkaanpunaisia ja oransseja taloja. Huonointa Trenquessa ovat katukoirat. Ne ovat kertyneet ongelmaksi asti. Kaduilla elää satoja koiria ja aina välillä sattuu kolareita autojen kanssa, jolloin kaduilla makaa raatoja.

Koulu on todella erilaista Suomeen verrattuna. Koulutuksen taso on paljon alhaisempi, mutta Latinalaisen Amerikan parhaimmistoa.Itse käyn kaupungin ainoaa yksityistä koulua ja siellä opetus on tasokkaampaa kuin muissa kouluissa. Tunneilla on tosi kova meteli ja opettajilla ei juurikaan ole valtaa oppilaisiin. Osa opettajista on todella tiukkoja, jolloin oppilaat myöskin ovat hiljaa, mutta suurin osa opettajista eivät puutu meteliin, musiikin kuunteluun tai maten juomiseen tunneilla. Luokkani on todella mukava ja suurin osa kavereistani ovat kanssani samalla luokalla. Täällä voi valita joko sosiaali-tai luonnontiedeluokan. Itse käyn luonnontiedeluokkaa. Koulussa ei ole lounasta, vaan eväät tuodaan kotoa tai ostetaan koulun kioskista. Koulupäivät alkavat klo 7 aamulla ja päättyät joko 12.30 tai 13.30. Liikuntatunnit ovat siestan jälkeen, yleensä kello 17. Joulukuussa alkaa kesäloma ja sen jälkeen minulla ja kavereillani alkaa koulun viimeinen vuosi ja saamme muiden koulupuvuista eroavat hupparit.Koulussani koulupuku on tummansininen. Lökärit ja huppari eivät ollet sellainen koulupuku, mitä odotin, mutta ainakin ovat mukavat päällä!

Kaikista suurin ja myöskin mukavin ero Suomeen nähden on la gente eli ihmiset. Täällä ihmiset ovat niin paljon avoimempia ja iloisempia. Ensimmäisenä koulupäivänäni kaikki halusivat ottaa kanssani kuvan ja kysyä tuhat kysymystä. Tätä ei Suomen kouluissa tapahtuisi ikinä. Perhe ja ystävät ovat todella tärkeitä ja se myöskin näkyy. Kavereiden kanssa tavataan päivittäin ja sukulaisten kanssa syödään vähintään kerran viikossa.

Kielitaitoni on kehittynyt todella paljon, enemmän kuin olisin tässä ajassa uskonut. Alussa olin niin epätoivoinen, sillä en ymmärtänyt lähes mitään ja hostsiskoni piti kääntää kaikki englanniksi. Nyt kuitenkin ymmärrän lähes kaiken mitä minulle sanotaan, kunhan se sanotaan tarpeeksi hitaasti. Pystyn myöskin kommunikoimaan hyvin, mutta muuten oma puhuminen on vielä heikkoa. Muut vaihtarit puhuvat kaikki hyvää espanjaa ja on välillä todella tylsää olla se ainoa, joka ei osaa puhua kunnolla.

Seuraavaksi onkin kuvien vuoro:

rakas koiramme Babbo <3

yksi kaupungin puistoista

La Platan retkeltä; yksi Argentiinan suurimmista kirkoista

mate

minä, sveitsiläinen vaihari Emma, äitini Ceci sekä siskoni Annita ja Sibi

edellämainittujen lisäksi myös veljeni Thiago, joka on parhaillaan itse vaihdossa Slovakiassa

kavereita

ja lisää kavereita

Trenquen vaihtarit; Marcel (USA), Meilyna (Ranska), Emma (Sveitsi), minä ja Max (Saksa)

koulupuvut ja kaverit

kavereita ja ruokaa

Tässä kuulumiseni tällä kertaa, lisää tarinota ja kuvia luvassa kuukauden päästä!