Pohjoisen tuulia

Viikko sitten päättyi elämäni upein matka. Olimme provinssini muiden vaihatereiden kanssa kiertämässä pohjois-Argentiinaa. Matka kesti 17 päivää, joten monenlaisia paikkoja ehdimme näkemään. Matkustimme bussilla ja välillä jouduimme istumaan siinä 30 tuntia putkeen, mutta aika kului melko nopeasti nukkuessa, juttelessa kavereiden kanssa ja pelaillessa trucoa, paikallista korttipeliä. Maisemat olivat aivan upeita, jokainen omalla tavallaan.

Matkan aloitimme kuuluisilla Iguazún putouksilla. Paikka on kyllä ihan ansaitusti yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Kävelemisen lisäksi pääsimme kastumaan yhden putouksen alla veneen kanssa- onneksi oli aurinkoinen keli niin vaattet kuivuivat nopsaan!

Seuraavaksi pääsimme hyvin tyypillisiin pohjoisen maisemiin; Tilcara. Kaupunki sijaitsee vuorten keskellä ja maisema muistuttaa paljon lännenleffoja; kaktuksia ja paljon hiekkaa. Minua tässä paikassa hämmästytti rauhallisuus. Vaikka turismia olikin paljon, kaupunki oli hyvin hiljainen, eika kenelläkään ollut kiire mihinkään. Ihmiset myöskin olivat hyvin ystävällisiä ja olivat aina auttamassa ja neuvomassa suuntaa.

Seuraava kohteemme olivat Salinas Grandes, iso suola-aavikko. Suolaa riitti silmänkantamattomiin ja kuviahan räpsittiin paljon. Ja pitihän sitä maata maistaa ja olihan se melko suolaista!

Vaihdoimme provinssia ja saavuimme Saltaan. Kiersimme kaupunkia ja vietimme yhden päivän campolla, maatilalla. Menimme hevosvaellukselle, vaikka vain muutama osasi ratsastaa. Maisemat olivat taas kerran upeita ja olo oli vapaa hevosen selässä.

Seuraavaksi kiersimme eri kaupunkeja matkalla länteen. Vietimme myös rentouttavan spa-päivän kuumissa luonnonaltaissa sekä tutustuimme kanjoneihin. Vielä muutaman kaupunkgin jälkeen palasimmekin jo kotikaupunkeihimme.

Matkasta teki hienon maisemien lisäksi ihmiset. Olimme 36 vaihtaria ja kolme ihanaa ohjaajaa. Vaihtarit olivat eri puolilta Eurooppaa ja Amerikkaa. Ryhmä oli tiivis ja sain uusia kavereita. Samojen ihmisten kanssa teimme jo viime vuonna matkan etelään, mutta tällöin emme kaikki puhuneet samaa kieltä ja olimme siis omien kavereiden kanssa omista maistamme ja kaupungeistamme. Nyt taas ryhmät rikkoontuivat enemmän ja ehdimme tutustua muihin paljon paremmin. Tämä seikka teki mielestäni reissusta paremman. Vaikka matka kestikin vain 17 päivää, kavereista tuli todella tärkeitä ja jäähyväiset olivatkin vaikeat. Toivottavasti kuitenkin näämme vielä tulevaisuudessa!

Nyt minulla on vielä 2 viikkoa aikaa nauttia tästä ihanasta maasta ja näistä ihanista ihmisistä ennen kotisuomeen paluuta. Ikävä on jo kova, onneksi enään ihan vähän niin näkee kaikki rakkaat!

Abin elämää

Nyt on kesälomat lomittu ja palattu takaisin koulun penkeille. Koulujen alettua minut vaihdettiin toiseen luokkaan, joka harmitti paljon tuttujen luokkakavereiden vaihtuessa vieraisiin. Nyt minulla on kuitenkin kavereita myös uudelta luokaltani. Koulu sujuu melko samalla tavalla kuin aikaisemminkin, nyt vain olemme 'abeja'. Tämän takia meillä on ollut muutama erikoispäivä koulussa, kuten ultimo primer día (=viimeinen ensimmäinen koulupäivä) ja entrega de los buzos (=abihupparien paljastuspäivä). Kumpanakaan päivänä emme olleet nukkuneet lainkaan, vaan pidimme hauskaa luokan kanssa yöllä ja menimme yhdessä kouluun. Hupparien paljastuspäivä on täällä tosi suuri juttu. Jokaisella koululla on erilainen huppari, ja se on suunniteltu ja tilattu jo hyvissä ajoin viime vuonna, eikä siitä saa kertoa kenellekään, joka käy eri koulua. Meidän hupparimme on tosi kiva ja ihanan lämpöisä, omani vain ei ole vielä saapunut.

Pääsiäisen oli ja meni iloisesti. Suurin osa kaupungin nuorista oli koko viikonlopun kestävällä hengellisellä leirillä, joten minulla oli hieman tylsää ilman kavereitani, mutta oli kyllä ihan kiva vain levätäkin. Pääsiäismaanantaina vaihdoin kolmanteen perheeseeni. Perheeseen kuuluvat äiti Daniela, isä Walter, isoveli Rodriguez, joka opiskelee muualla, 2 koiraa ja kissa. Perhe on todella mukava ja asuu samalla kadulla ensimmäisen perheeni kanssa, joten seutu on minulle jo tuttua!

Väkisinkin on tullut huomattua, että aikaa täällä on jäljellä enää vähän, joten yritän nauttia viimeisistä kuukausistani Argentiinasta niin paljon kuin mahdollista!

Seuraavaksi vielä kuvia kuluneesta ajasta:

Uimista ja tereretä

Terveisiä täältä lomalta! Tosiaan nyt ovat meneillään vielä viimeiset viikot kesälomaa ennen koulujen alkua maaliskuussa. Argentiinan kesäloma eroaa jonkin verran Suomesta, suurin ero on varmaankin lämpötila. Täällä on joka päivä yli 30 astetta, monina päivinä lähes 40. Tälläisenä suomityttönä melkein sulan tänne, onneksi pian helpottaa sään kylmetessä!

Täällä lomaillaan todella rennosti, osa perheistä lähtee rannalle pariksi viikoksi, osa lähtee ulkomaille. Suurin osa kuitenkin pysyy kotikaupungissaan. Päivät kuluvat nuorien osalta lähinnä kavereiden tapaamisesta, yöelämästä sekä unirytmin sekoittamisesta. Näin aamuihmisenä tuntuu oudolta, kun lähes kaikki muut kaverit heräävät vasta aamupäivän aikana. Iltapäiväisin kokoonnumme kaveriporukalla jonkun uima-altaalla ja juomme kylmää tereretä, joka siis on paikallinen kaikkien rakastama juoma. Usein kavereiden kanssa menee yöhön asti.

Itse olen viettänyt loman kaupungissani, vielä tämän kuun lopussa on tiedossa provinssini vaihareiden kanssa lyhyt retkeilyleiri. Siellä tutustumme tänä vuonna täältä Argentiinasta vaihtoon lähteviä nuoria.

Annetaan nyt kesäisten kuvien puhua puolestaan: