Feliz Navidad!

Jouluaatto alkaa olla nyt lopuillaan. Olo on haikea, mutta onnellinen. Joulunaika oli minulle vaikeaa, ikävä oli perheen ja ystävien lisäksi myös itse juhlaa. Näin jouluihmiselle oli tietenkin pettymys, kun juhlaa ei vietetty läheskään yhtä paljon kuin Suomessa. Jouluvalmistelut aloitettiin vasta muutama päivä ennen aattoa. Joulufiiliskään ei ihan helposti löytynyt uima-altaan ääreltä. Aina kun ikävä iski,  muistutin kuitenkin itselleni, että tämä on vain yksi erilainen joulu, vuoden jälkeen vietän lukemattomia jouluja Suomessa.

Vietimme joulun hostäitini kanssa pääkaupungissa Buenos Airesissa. Aluksi asustimme isovanhempien luona keskustassa. Loppuajaksi muutimme keskustan ulkopuolelle hostäitini siskon luokse. Vilskettä riitti, sillä paikalla oli kaiken maailman tätien ja setien lisäksi lastenlapsiakin jopa 8! Aaton aamu kuitenkin alkoi minulla rauhallisesti katsoen klassista Lumiukkoa. Päivällä tutustuimme hostäitini kanssa Tigre-nimiseen alueeseen, joka on tunnettu monista joistaan ja veneistään. Kävimmekin pienellä veneristeilyllä. Illalla sitten syötiin koko porukalla. Ruokaa oli paljon, mutta kaikki kyllä katosi! Tarjolla oli monia erilaisia lihoja, perunasalaattia, kasviksia ja salaatteja. Jälkiruuaksi oli hedelmäsalaattia, suklaata ja leipomiani korvapuusteja. Ruuan jälkeen alkoikin pienemmillä suuri pukin odotus. Kyllä se pukki sieltä viimein tuli! 

Kaverini Trenque Lauquenissa jatkoivat joulunviettoa vielä menemällä discoon, joka on hyvin yleistä koko Argentiinassa nuorten keskuudessa. Myöskin uusivuosi vietetään näin. Meille uutenavuotena tutut raketit kuuluivat täällä myöskin jouluun, ja niitä ammuttiinkin oikein antaumuksella. Sääliksi kävi kaikkia koiria. 

Vaikka joulu olikin hieman vaikea, en vaihtaisi sitä pois. Oli hienoa päästä kokemaan, miten juhlaa vietetään muualla.